Tsunamivaroitus esti rantaretken

Viime viikolla koulussa oli vieraita eräästä suomalaisesta ammattikorkeakoulusta. Opiskelijat suorittivat ammattikorkean pääsykokeen, ja jos he läpäisevät sen, he saavat opiskelupaikan ammattikorkeakoulun suomenkielisestä koulutusohjelmasta ja täydennysopinnot suoritettuaan suomalaisen sairaanhoitajan pätevyyden. Huomenna julkaistaan tulokset...

Työkaverini mies on ostanut täältä uuden auton, ja meidän piti lähteä tänä aamuna rannalle, joka sijaitsee parin-kolmen tunnin ajomatkan päässä Manilasta. Illalla annettiin kuitenkin tsunamivaroitus ja siirsimme rantareissun tuonnemmaksi. Nyt tsunami on lähestymässä Japania, mutta Filippiinien osalta varoitus on peruttu.

Kävin sen sijaan kadun toisella puolella olevan sportsklubin uima-altaalla, jota talomme asukkaat saavat käyttää. Täällä kaikesta on vain tehty jostain syystä kauhean monimutkaista. Kun haluaa mennä altaalle, on siitä ilmoitettava etukäteen alakerran vastaanotossa. Tämä siksi, että jos työvuorossa on vain yksi henkilö, hän ei voi poistua viedäkseen asiakkaan altaalle. En tiedä, miksi altaalle tarvitaan saattaja... ehkä hänen tehtävänsä on valvoa, että asiakas kirjoittaa nimensä oikein altaalla olevaan vieraskirjaan? Altaan käyttö maksaa 100 pesoa (n. 1,5 e), mutta summa maksetaan vasta seuraavana päivänä. Altaalta tullessa on kuitenkin taas allekirjoitettava jokin paperi... Ilmankos uimassa ei ollutkaan ketään muuta, vaan sain nauttia isosta altaasta aivan yksin.

Kameraostoksenikin työllisti yhteensä kuusi työntekijää. Kun olin valinnut kameran, kolme myyjää saattoi minut kassalle, jossa sain maksaa ostokseni. Sen jälkeen he seurasivat minua ostosten luovutuspisteeseen, jossa seuraan liittyi myös aseistettu vartija. Lukuisten allekirjoitusten jälkeen sain kamerani, ja vartija kulki vierelläni kaupan ulkopuolelle asti. No, vastasihan kameran hinta myyjän vuosipalkkaa.

Päivän sanomalehtikatsaus: Aviomies Francis Martinez Sampalocin kaupungista löysi 25-vuotiaan vaimonsa Mary Joyn hirttäytyneenä nojatuoliin. Mies kertoi poliisille, että heillä oli vaimonsa kanssa ollut ankara riita. Mies olisi halunnut mennä läheiseen tietokonekauppaan katsomaan korealaista sarjaohjelmaa, ja tämä olisi maksanut 25 pesoa (alle 50 senttiä). Vaimo oli ollut kuitenkin sitä mieltä, että rahat olisi pitänyt käyttää heidän omaan yritykseensä. Poliisi jatkaa tapauksen selvittämistä.