Tsunamivaroitus esti rantaretken

Viime viikolla koulussa oli vieraita eräästä suomalaisesta ammattikorkeakoulusta. Opiskelijat suorittivat ammattikorkean pääsykokeen, ja jos he läpäisevät sen, he saavat opiskelupaikan ammattikorkeakoulun suomenkielisestä koulutusohjelmasta ja täydennysopinnot suoritettuaan suomalaisen sairaanhoitajan pätevyyden. Huomenna julkaistaan tulokset...

Työkaverini mies on ostanut täältä uuden auton, ja meidän piti lähteä tänä aamuna rannalle, joka sijaitsee parin-kolmen tunnin ajomatkan päässä Manilasta. Illalla annettiin kuitenkin tsunamivaroitus ja siirsimme rantareissun tuonnemmaksi. Nyt tsunami on lähestymässä Japania, mutta Filippiinien osalta varoitus on peruttu.

Kävin sen sijaan kadun toisella puolella olevan sportsklubin uima-altaalla, jota talomme asukkaat saavat käyttää. Täällä kaikesta on vain tehty jostain syystä kauhean monimutkaista. Kun haluaa mennä altaalle, on siitä ilmoitettava etukäteen alakerran vastaanotossa. Tämä siksi, että jos työvuorossa on vain yksi henkilö, hän ei voi poistua viedäkseen asiakkaan altaalle. En tiedä, miksi altaalle tarvitaan saattaja... ehkä hänen tehtävänsä on valvoa, että asiakas kirjoittaa nimensä oikein altaalla olevaan vieraskirjaan? Altaan käyttö maksaa 100 pesoa (n. 1,5 e), mutta summa maksetaan vasta seuraavana päivänä. Altaalta tullessa on kuitenkin taas allekirjoitettava jokin paperi... Ilmankos uimassa ei ollutkaan ketään muuta, vaan sain nauttia isosta altaasta aivan yksin.

Kameraostoksenikin työllisti yhteensä kuusi työntekijää. Kun olin valinnut kameran, kolme myyjää saattoi minut kassalle, jossa sain maksaa ostokseni. Sen jälkeen he seurasivat minua ostosten luovutuspisteeseen, jossa seuraan liittyi myös aseistettu vartija. Lukuisten allekirjoitusten jälkeen sain kamerani, ja vartija kulki vierelläni kaupan ulkopuolelle asti. No, vastasihan kameran hinta myyjän vuosipalkkaa.

Päivän sanomalehtikatsaus: Aviomies Francis Martinez Sampalocin kaupungista löysi 25-vuotiaan vaimonsa Mary Joyn hirttäytyneenä nojatuoliin. Mies kertoi poliisille, että heillä oli vaimonsa kanssa ollut ankara riita. Mies olisi halunnut mennä läheiseen tietokonekauppaan katsomaan korealaista sarjaohjelmaa, ja tämä olisi maksanut 25 pesoa (alle 50 senttiä). Vaimo oli ollut kuitenkin sitä mieltä, että rahat olisi pitänyt käyttää heidän omaan yritykseensä. Poliisi jatkaa tapauksen selvittämistä.

BB-talosta Suomi tunnetaan

Katselin juuri telkkarista Greyn anatomiaa. George on yllättäen taas mukana, vaikka hän viimeksi Suomessa katsomassani jaksossa kuoli tunnistamattomaksi ruhjoutuneena leikkauspöydälle! Mitä tässä välissä on tapahtunut, kuka kertoo?

Seuraan myös Täydellisiä naisia perjantai-iltaisin. Viime jaksossa Lynette synnytti, mutta en haluaa paljastaa tapahtumia tämän enempää, jos jakso on Suomessa vasta tulossa. Täällä tulee myös Midsummerin murhat, Ilman johtolankaa ja BB! Eksyin kanavalle, eikä mennyt montakaan sekuntia, kun tunnistin formaatin. Talon asukkaat olivat aivan yhtä vastenmielisiä kuin Suomessakin - ilmeisesti edellytys taloon pääsyyn on idiootilta näyttäminen. Ja arvatkaa mitä: kun nuori kahvilamyyjä kuuli, että olen Suomesta, hän liitti minut heti BB-taloon! Ainoa asia, mitä hän Suomesta tiesi, oli suomalainen vierailija Filippiinien BB-talossa. No, toivottavasti joku muistaa vielä Nokiankin...

Yksi asia täkäläisessä ohjelmatarjonnassa kyllä ihmetyttää. Kolmelta kanavalta tulee joka ilta parhaaseen katsomisaikaan Suurin pudottaja -Aasian suurin pudottaja, jenkkien suurin pudottaja ja vielä suurin avioparipudottaja. Irvistelyä, ähkimistä ja itkua, ja valmentaja huutaa vieressä.Onneksi esitysaika on aina sama, niin että tietää varoa.

Olen saanut lisää tuttavuuksia paikallisesta eläinmaailmasta. Kylpyhuoneessani asuu lisko! Pidän oven visusti kiinni, ja avaan sen varovasti. Astun sisään vasta varmistettuani, että reitti pesualtaalle on selvä. Onneksi uusi lemmikkini viihtyy paremmin seinällä kuin lattialla.

Potkut filippiiniläisittäin

Ihana koulusihteerimme Cherry (joka on myös taitava torakantappaja) odotti meitä aamulla itkuisin silmin. Hän oli saanut potkut! Koulun johtaja oli käynyt aamulla erottamassa hänet ja antanut erottamisen perusteet oikein paperille kirjattuina: kahvinsuodatinta ei ollut pesty kunnolla, taulutussien muste oli vähissä, ja yksi tussi oli täytetty vääränvärisellä musteella! Irtisanominen astui voimaan välittömästi. Cherry oli kuitenkin ehtinyt käydä ostamassa pienet lahjat minulle ja Päiville ja oli odottamassa, että sai ne annettua.

Hän itki kertoessaan, että perheensä vanhimpana lapsena hän on vastuussa koko perheen elättämisestä eikä tiedä, kuinka kertoa potkuista vanhemmilleen.

Emme voineet sanoa muuta kuin että annamme hänelle parhaat suositukset, kun hän hakee uutta työtä. Ja annamme ne todella täydestä sydämestämme.

Cherryllä on muuten suomalainen poikaystävä, johon hän on tutustunut netissä. Tyyppi jopa kävi tapaamassa Cherryä, ja on kuulemma ihan mukava. Ainut haittapuoli on ikä: 64 vuotta! Cherry on 20.

Kiitos muuten kaikille kommenteista! On paljon hauskempi kirjoittaa, kun tietää, että joku lukee. Blogin voi näyttää opiskelijoille ja sitä voi siteerata vuosikertomukseen. Ja ai niin, Anne-Mari: olethan muistanut pestä kupit?

Hyvää Tiikerin vuotta!

Manilan China Town - kiinalainen kaupunginosa - perustettiin jo 1500-luvulla ja se on maailman toiseksi vanhin kiinalainen siirtokunta. Valitettavasti en muista, missä oli vanhin...

Olimme vastaanottamassa kiinalaista uuttavuotta ja seuraamassa juhlallisuuksia lauantaina, jolloin vuosi vaihtui. Osallistuimme opastetuun kävelykierrokseen, joka oli osa paikallisen kirjaston järjestämää Travelling Writer -kurssia. Meidän kolmen suomalaisen lisäksi ryhmään kuului pari filippiiniläistä ja yksi kanadalainen. Kurssin toinen osa, varsinainen kirjoittamisen osuus, on ensi perjantaina. Mielenkiintoista nähdä, millaista kirjoittamisen opetus täällä on.

Lohikäärmekulkueita, ilotulitusraketteja, pillejä - meteli oli pahempi kuin Turun torilla vappuaattona. Kaikenlaisia kulkupelejä hevosvaunuista kolmipyöräisiin. Joukossa hedelmien ja kukkien myyjiä, kerjääviä lapsia, koiria, kissoja ja kanoja! Koko elämä kadulla.

Retken tavoitteena oli myös tutustua kiinalaiseen keittiöön, ja oppaamme olikin paikallisen ruokalehden toimittaja. Kävimme maistelemassa herkkupaloja eri ravintoloissa, ja täytyy sanoa, että sain parhaimman kevätrullan mitä koskaan. Sitä ei ollut keitetty rasvassa, vaan vihannekset oli kääritty ohuen ohueen tortillaa muistuttavaan kuoreen. Halukkaat saivat kokeilla myös kiinalaisia teemunia: munia keitetään kolme päivää (jos nyt oikein ymmärsin?) teen ja erilaisten mausteiden kanssa, ne kuoritaan ja syödään sellaisenaan. Ulkonäkö ei ollut houkutteleva, munan keltuainenkin oli mustunut. Jätin tällä kertaa väliin.

China Town on ehdottomasti toisenkin käynnin arvoinen, ja jos joku teistä vierailee täällä, mennään ehdottomasti käymään!

(Valitettavasti en saanut ladattua tähän uudella kameralla ottamiani kuvia; laitan kuitenkin ryhmäkuvan opiskelijoista.)

Torakka ja auringonpistos

Torstaina oli tähän mennessä kuumin päivä, lämpötila kohosi 37 asteeseen. Kevät alkaa vaihtua kesäksi ja sen huomaa. Aina mukana kulkevat muovipussit tulivat taas tarpeeseen: kun auringonpistos ja huono olo iskevät, voi kaivaa muovipussin kassista ja oksentaa siististi, sivistyneesti ja lähes huomaamatta. Sitten vaan muina miehinä eteenpäin ja pussi seuraavaan roskikseen.

Oksentamiseen saattoi kyllä olla toinenkin syy... Näin ensimmäistä kertaa elämässäni torakan! Se oli peukalon mittainen, ja olin melkein astua sen päälle koulussa. Cherry, koulusihteerimme, otti kengän jalastaan ja kopautti sen hengiltä. Nyt tiedän, miten menetellä seuraavalla kerralla.

Televisiouutisissa kerrottiin miehestä, joka oli ajanut moottoritietä väärään suuntaan. Poliisit pysäyttivät liikenteen, ja uutisissa näytettiin, kun mies talutettiin ulos autostaan. Muut autoilijat hyökkäsivät hänen kimppuunsa ja hakkasivat häntä keppien kanssa. Lopuksi näytettiin, kun mies makasi verisenä maassa. Ehkä paikallinen tapa on kuljettaa autossa keppiä vastaavien tilanteiden varalta. Paras noudattaa liikennesääntöjä.

Lauantai on toripäivä

Läheisessä puistossa järjestetään lauantaisin markkinat. Tarjolla on valmista ruokaa kaikista maailmanääristä. Padat porisevat ja gillit savuavat. Voit itse valita merenelävän, joka grillataan ja paloitellaan valmiiksi syötäväksi. Alle banaaninlehti, joka toimii kertakäyttölautasena, ja mukaan lime, pussi soijakastiketta ja pari chilipalkoa. Herkun voi nauttia katosten alle järjestetyissä pöydissä, joissa ihmiset viettävät lauantaipäivän piknikkiä.

Vihanneksista suurin osa on minulle tuntemattomia, vaikka joukossa on myös tutut porkkanat, paprikat ja tomaatit. Parsa on hyvin ohutta ja maistuu ihanalta keitettynä osterikastikkeen kanssa. Hedelmistä tutuimpia ovat omenat, ananakset, mangot ja banaanit. Myös mansikoita ja mustikoita (!) on myynnissä. Mangoja on kahdenlaisia: keltaiset ovat mehukkaita ja makeita, vihreät kovahkoja ja kirpeitä. Ne syödään alkupaloina chilikastikkeen kera. Ananakset kuoritaan valmiiksi, ja ne ovat raikkaita ja huippumakeita. Syön varmaan kilon hedelmiä päivässä...

Pieni uutinen päivän lehdessä, sivun alareunassa: neljä pientä lasta oli leikkinyt kadulla ja kuollut sähköiskuun, jonka olivat saaneet suojaamattomasta sähköjohdosta. Lasten iät olivat neljästä seitsemään. Uutisen pienuus järkytti yhtä paljon kuin varsinainen onnettomuuskin...

Koulussa

"Koulu" tarkoittaa kahta huonetta, joiden kalustus koostuu muovisista pulpeteista, vanhoista puutarhatuoleista ja muusta epämääräisestä sälästä. Opetusvälineinä on tussitalu, cd-nauhuri ja televisio. Huoneistoon kuuluu myös kolmas huone, johon osa opiskelijoista on majoittunut. Kalusteita ei ole, vaan he nukkuvat patjoilla lattialla.

Pidän aina mukana kassissa ylimääräisiä muovipusseja siltä varalta, että täytyy käyttää koulun vessaa. Lattia on märkä, mikä johtuu täkäläisestä tavasta huuhdella jätökset näkymättömiin: otetaan kauhallinen vettä ja heitetään pyttyyn. Samalla sitä roiskuu ympäristöönkin. Muovipussit ovat sitä varten, että laitan ne jalkoihini kenkien päälle, koska bakteeripitoisesta vedestä voi saada tartunnan, jos jalassa on pienikin haava. Vessan käyttöön liittyy toinenkin pieni erikoisuus: käytettyä vessapaperia ei heitetä pönttöön (se voi tukkeutua) vaan paperikoriin.

Koulun sijaintiin liittyy pieni paikallinen yksityiskohta. Viereisessä huoneistossa myydään "lahjakkaiden ja seksikkäiden" (talented and sexy) tyttösten palveluja. Hinnatkin on laitettu näkyviin: edullisin palvelu 250 pesoa, kallein 500 - mitä sitten lienevätkin... euroina kolmesta ja puolesta seitsemään.

Erikoisista olosuhteista huolimatta tunnelma luokassa on korkealla ja töitä tehdään kovasti. Opiskelijat omaksuvat uusia sanoja uskomattoman nopeasti, ja ani harvoin täytyy turvautua englantiin, jotta tulee ymmärretyksi.