perjantai 23. huhtikuuta 2010

Palveluyhteiskunnassa


Täällä ymmärtää, mitä käsite hyvä palvelu tarkoittaa.
Se tarkoittaa sitä, että tasokkaassa ravintolassa tarjoilija tuo silkkivuoratun puurasian, josta voit valita sopivan vahvuiset silmälasit, jos et näe lukea ruokalistaa. Viereesi tuodaan myös pieni jakkara, jolle voit asettaa käsilaukkusi, ettei se likaannu lattialla. WC-paperirullan pää on taiteltu kauniisti kolmioksi, ja jokaisen kävijän jälkeen WC-emäntä käy taittelemassa rullan pään uudestaan seuraavaa kävijää varten.
Supermarketin parkkipaikalla on avustaja, joka osoittaa sinulle vapaan ruudun. Marketissa ostoksesi pakataan valmiiksi. Parkkivahti auttaa sinua siirtämään ostokset autoon, ja kun olet valmis ajamaan ulos ruudusta, hän pysäyttää muun liikenteen, niin että pääset vaivatta pois. Tietysti hän odottaa korvaukseksi pientä tippiä, koska hän ei saa palkkaa vaan on työllistänyt itse itsensä. (Jos unohdat tipin, voi olla, että seuraavalla kerralla autoasi on vähän naarmutettu.)
Vaatekaupassa myyjä ottaa valitsemasi vaatteet ja vie ne valmiiksi sovituskoppiin, joka on niin iso, että voit riisuutua ja pukeutua vaivatta - ja ehkä jaksat sovittaa useampiakin vaatteita kuin aluksi oli tarkoitus...

Jonottaessasi liikenneruuhkassa auton ikkunaan koputetaan ja sinulle tarjotaan ostettavaksi juotavaa, hedelmiä tai vaikkapa pölyrättejä. Nämäkin myyjät ovat itsenäisiä yrittäjiä!
Kampaaja hieroo hiustenleikkuun yhteydessä hartiasi ilman eri korvausta ja tarjoaa mahdollisuuden myös mani- ja pedikyyriin. Hiustenpesukin on tehty miellyttäväksi: tuoli kallistuu niin, että olet makuuasennossa, ja niskasi alle laitetaan pieni tyyny.
Nälkä ei pääse yllättämään minään vuorokaudenaikana, koska lähes kaikilla ravintoloilla on ilmainen kotiinkuljetus, joillakin jopa 24 tuntia vuorokaudessa. Jos vaikka mieli alkaa tehdä aamuyöstä hampurilaista, pirautat Mäkkärin palvelunumeroon, ja tilaus on pian ovellasi.
Lentoaseman lähtöportilla odottaa joukko avustajia, jotka tarjoavat pyörätuolia vähänkin iäkkäämmän näköisille matkustajille. Ikäraja tuntuu olevan 60 tienoilla. Pelkäsin jo hetken, että minutkin halutaan kärrätä koneeseen, mutta ilmeisesti näytin vielä kykenevältä kävelemään itse viidenkymmenen metrin matkan.
Tällaiset palvelut edellyttävät tietysti , että tarjolla on halpaa työvoimaa. Työttömyys on täällä vaikea ongelma, etenkin kun minkäänlaista sosiaaliturvaa ei ole tarjolla. Jos ei ole työtä tai jos vaikkapa sairastuu, on täysin perheen ja sukulaisten tuen varassa. Siksipä ne, joilla on työtä, elättävät yleensä muitakin kuin itsensä.
(Kuvassa minä ja työkaverini suunnittelemme uutta kurssia rannalla. Tähänkin rantakojuun tuotiin läheisestä ravintolasta ruokalista, josta tilaamamme annokset tuotiin pöytään.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti