Harmittiko, kun vappu osui lauantaiksi eikä ylimääräistä vapaapäivää tullutkaan? Halonen olisi voinut tehdä samoin kuin Filippiinien presidentti Arroya: tämä päätti, että vapunpäivä siirretäänkin tänä vuonna maanantaiksi!
Me työhullut suomalaiset emme tietenkään voineet hyväksyä ansaitsematonta vapaapäivää noin vain, etenkin kun seuraavakin maanantai on vaalien takia vapaata. Ilmoitimme opiskelijoille, että tulemme kouluun. Ja niin tulivat kaikki opiskelijatkin. Tätä minä sanon motivaatioksi.
Päivän teemana oli leikit, pelit ja musiikki kieliopin opetuksessa, ja hauskaa oli! Tilasimme pitsaa, opiskelimme imperfektiä Ultra Bran Heikko valo -kappaleen avulla ja puhaltelimme ilmapalloja lasten iloksi.
Ai kenen lasten? Osalla paikallisista suomen kielen opettajista, jotka nyt siis ovat opiskelijoitamme, on lapset mukana koulussa joka päivä. Pienin, kolmivuotias poika, nukkuu päiväunet luokassa olevalla sohvalla. Kukaan lapsista ei häiritse millään tavalla. Yleensä he leikkivät hiljaa toisessa huoneessa - myös kolmivuotias - ja pistäytyvät välillä istumassa äitinsä sylissä vähän aikaa, kun tulee ikävä. Isommat, vanhin on yhdeksän, pitävät huolta pienemmistä.
Kun ihmettelin, miksi lapset eivät vaadi enempää aikuisten huomiota, minulle kerrottiin sen johtuvan siitä, että täällä on niin paljon lapsia joka paikassa. Silti lapset eivät ole mitenkään onnettomia, päinvastoin. Heitä ei myöskään torjuta, vaan aina halutessaan heille on syli ja halauksia tarjolla. En ole kertaakaan kuullut minkäänlaista moitteen sanaa, vaan lapsia ohjataan ystävällisesti, ja kumma kyllä he eivät millään tavalla vastustele saati kiukuttele. Onko siis niin, että mitä enemmän lapset saavat olla keskipisteenä, sitä enemmän he vaativat huomiota?
Kiva lukea kuulumisiasi täältä blogista! T. äiti, isä ja Taru Ps Äiti kiittää kortista
VastaaPoistaHei Marioka, on ollut hauska seurata Manilan tapahtumia. Mukavaa äitienpäivää sinne maapallon toiselle laidalle. T. Sari
VastaaPoista