Saavuin Manilaan tammikuisesta, pimeästä ja hyytävän kylmästä Suomesta. Vastassa oli tropiikin kosteanlämmin tuuli, pilvenpiirtäjät ja savusumu.
Asun Makatissa, joka on pankki- ja toimistomaailman keskus. Viikonloppuisin kaupunginosa hiljenee, kun toimistot ovat kiinni, mutta viikolla kadut täyttyvät kiireisistä virastoihmisistä: naiset ovat pukeutuneet asiallisesti paitapuseroon ja kapeaan hameeseen, miehet suoriin housuihin ja valkoisiin paitoihin. Lähes kaikki ovat aasialaisia. En vielä erota selvästi, kuka on Koreasta, kuka Japanista, Vietnamista tai Kiinasta. Filippiiniläiset ovat kuitenkin vähiten aasialaisen näköisiä; historia ensin espanjalaisten ja sitten amerikkalaisten hallittavina näkyy myös kaukasialaisina kasvonpiirteinä.
Asuntoni on hyvällä paikalla: vieressä on pankkiautomaatti, pesula ja pieni ruokakauppa. Lähistöllä on myös kaksi puistoa, ravintoloita joka lähtöön ja luksusluokan sportsclub, jossa en tosin ole vielä käynyt. Huoneistossa on alakerrassa olohuone/keittiö, pieni kodinhoitohuone ja wc, yläkerrassa makkari ja wc/kylppäri.
Keittiössä on kaasuliesi, mikro, leivänpaahdin ja iso riisinkeitin, jonka siirsin kyllä heti kodinhoitohuoneeseen. Yhtään astiakaappia ei ole, vaan astiat ovat katettuna valmiiksi ruokapöytään ikään kuin odottamaan vieraita.
Jokaisen talon edessä seisoo vartija, ja sisään tullessa on käveltävä vastaanottotiskin ohi. Jokaisen vierailijan tulosta ilmoitetaan sisäpuhelimella, ja vieraan on kirjoitettava nimensä vieraskirjaan. Huoneiston ovessa on kolminkertainen lukitus. Toissailtana olin tosin jättänyt avaimet yöksi oveen, mutta onneksi kukaan ei ollut vienyt niitä. Niin että se siitä turvallisuudesta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti